maanantai 29. joulukuuta 2014

Tuunataan kinkkua!

Hyvä joulu takana. Ollaan nautittu olostamme syömällä ja taas syömällä kuka enempi kuka vähempi. Lapset on nauttinut kunnon talvisäästä ja tietenkin niistä joulupukin tuomista joululahjoista. Mikä parasta aina välillä on saanut ottaa kunnon päikkärit.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten joku on osuvasti kynäillyt, ja kinkkukin alkaa maistua puulta kun sitä tarpeeksi monena päivänä syö. Meillä oli perinteisesti tänäkin vuonna harmaasuolattu 11kg kinkku..... vähempikin olis riittänyt, mutta lahjakinkkua ei katsota suuhun vai mitenkä se menee...... eli mies saa työnantajaltaan aina perinteisesti kinkun joululahjaksi eikä kokoon juurikaan pysty vaikuttamaan. Aika paljon kinkkua uppoa viiden hengen perheeseen ja yhtenä päivänä ulkoilutettiin sitä mummolassakin :).

Yleensä pakastelen loput kinkusta odottamaan hernekeiton valmistamista, mutta nyt päätin kokeilla jotain uutta. Perhe tykkää maustetusta ruuasta ja jo aikaisemmin löysin Yhteishyvä lehdestä reseptin Itämaisesta tikkulihasta, joka vei meidän kielet mennessään. Matkan varrella resepti on jo muokkaantunut hiukan omaan suuntaansa sen mukaan mitä kaapissa on ollut tai mitä olen muistanut kaupasta ostaa. Pääraaka-aineena reseptissä on porsaanlihasuikaleet ja nyt päätin korvata sen kinkulla. Hyvin sopi, nam!


N. 400g kinkun rippeitä kuutioina/suikaleina
tillkka öljyä
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
ripaus inkivääriä raastettuna tai maustepussista
3 rkl makeaa soijakastiketta
1 rkl hunajaa
pala purjon vihreää osaa
1/2 punaista chiliä

Kinkkurippeet paistetaan/lämmitetään tilkassa öljyä ja mukaan lisätään pilkottu valkosipulinkynsi ja tällä kertaa maustepussista ripaus inkivääriä. Lisää ja sekoita pannulle soijakastike ja hunaja. Lopuksi pannulle purjo ja chili suikaleina tai pilkottuna mukaan. Meillä tämä tarjotaan nuudeleiden kera, mutta riisikin sopinee hyvin.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kiirettä pitää!

Työrintamalla kaikenlainen tohina painaa päälle niin että jouluintoilu kotona on jäänyt harmittavan vähälle. Joulukortitkin tuli väsättyä silmät ristissä parina iltana lasten mentyä nukkumaan, jouluvaloja olen onneksi ehtinyt laittaa ja hiukan tonttuilla.

Esikon synttäreitä vietettiin itsenäisyyspäivän molemmin puolin. Discoilua kaverisynttäreiden merkeissä perjantaina ja sunnuntaina oli vuorossa sitten sukusynttärit. 
Helppoa ja hyvää tarjottavaa teemalla mentiin. Kaverisynttäreille tekaisin mm. pätkismuffinssit ja kovasti tyytyväinen olin onnistuneeseen kuorrutukseen. Ohje muffinsseihin löytyy täältä ja kuorrutukseen puolestaan täältä.

Unelmien talo ja koti-lehdestä löysin Kinuskikissan mielenkiintoisen ohjeen sektorikakkuun. 
Perinteiset täytekakut ei ole mun juttu, joten ohje oli loistava löytö sunnuntain sukusynttäreille. Hiukan muokkasin ohjetta, en nostanut piparipohjaa vuuan reunoille asti ja karkit päällä oli enemmän meidän lasten makuun sopivia. Jouluksi suunnitteilla kakusta oma versionsa. Kokeilen vähentää myös liivatteen määrää kuudesta viiteen, koska täyte oli mun makuun turhan jämäkkä.

.




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pipoilua


Löysin taas jotain kivaa ja helppoa netin ihmeellisestä maailmasta. Teetin tällaiset pienet pipot jo töissäkin kässäryhmällä muistuttamaan alkaneesta pipokaudesta ja nämähän on tosi kivat vaikka joulukuuseen koristeeksi. Elämäni nopeiten valmistunut pipo :)

Jämälanka ja tyhjä vessapaperirulla riittää tarvikkeiksi. Aluksi leikkasin rullasta n. 2cm leveän renkaan ja sitten leikkasin villalangasta n. 30 cm pitkiä pätkiä, jotka kiinnitin renkaaseen hevosenhäntäsolmulla.  
Kun rengas on kierretty ympäri ja välistä ei loista enää pahvi niin solmitut langat työnnetään renkaaan läpi.
 



Lopuksi samanvärisellä langalla solmitaan langat tiukasti nippuun halutun kokoiseksi pipoksi ja leikataan saksilla halutun kokoinen tupsu. Laitoin ompelulangasta pikaisesti ripustusnarun, mutta siima voisi olla kivempi.


Näitä tulee tänä vuonna löytymään meidän perheen kuusesta ja kenties jonkun muunkin ;).
 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mun juttu


Mitenkäs nämä kaksi liittyvät toisiinsa, laukku ja indonesialainen pitkäkieli.... Eivät toisaalta mitenkään, mutta kuitenkin osittain. Aloitin elokuussa uuden harrastuksen joka tulee jatkumaan seuraavat kolme vuotta... Kerran viikossa vietän muutaman tunnin illassa naapurikunnan taidekoulussa aikuisten käsityön taiteen perusopetuksessa kertaillen ja oppien uutta käsitöiden maailmasta. Meitä on mukava naisporukka touhuamassa ja opettaja on todella innostava persoona. Niin mun juttu varsinkin kun kotosalla ei meinaa käsityöt juurikaan edetä vaan ovat työn alla keskeneräisiä pitkän aikaa. Lukuvuosi jakaantuu jaksoihin joissa aina tutustutaan, kerrataan tai opetellaan käsityötekniikka ja lopuksi tehdään valmis tuote. Syksy aloitettiin ompelun perusteilla ja  yhteiseksi aiheeksi valikoitui laukku. Minulla on ollut työlaukkuna aina kouluvuoden alussa retrokankaasta ommeltu kassi. Kangas ei enää iske, mutta laukku on malliltaan sen verran toimiva, joten tein siitä oman version. Päällikangas on farkkua ja vuoriksi valikoitui ihana retrosydän kangas, niin 80-lukua. Minä ompelukammoinen selvisin tehtävästä ja laukku onnistui yli odotusten.

Indonesialainen pitkäkieli taas oli ensimmäinen tehtävä jossa puuaihioista piti tehdä jokin olio. Valitsin puuaihion josta olisi alunperin pitänyt tulla vessaharja. Aikasta symppis tämä pitkäkieli :).


Kotonakin olen innostunut ompelemaan, valmiina on yhdet ikkunaverhot sekä pöytäliina. Vielä olisi yhdet verhot tekemättä ja kenties pari sisustustyynyä. Kesäkuun kylmillä keleillä aloittelin virkkaamaan vessaan mattoa ja vihdoin sain sen valmiiksi. Taipuu isoäidin neliö matoksikin.


Seuraava jakso taidekoululla keskittyy kankaanpainantaan ja värjäykseen. Pieni ajatus on jo omasta työstä, mutta pitänee ensin tutustua kunnolla kaikkiin tekniikoihin ennen kuin teen lopullisen päätöksen. 

Pimeät illat on todellakin täällä taas, onneksi voi ja saa polttaa kynttilöitä. Tunnelmallisia iltoja!



maanantai 13. lokakuuta 2014

Raittiin ilman myrkytys

Sen olen tosiaan saanut nyt useampana viikonloppuna, kun tuolla kotipihalla ollaan ahkeroitu oikein urakalla. Meidän talon ja ns. kylätien välissä on kasvanut pieni metsä ryteikkö, jonka kohtaloa olemme pohtineet jo monta vuotta. Taloa rakentaessa n. yhdeksän vuotta sitten se ei vain jostain syystä ollut työlistalla vaan on siitä saakka saanut olla luonnontilassa. Heti metsikön ryteikön jälkeen on kuitenkin pala nurmikkoa, jota olemme ahkerasti kesäisin leikanneet. Lapsuudessani tämä nurmikko oli nuoren karjan laidumaata samoin kuin koko talomme tontti. Alueella kasvaa sekametsää eli pääasiassa koivua, mäntyä, kuusta, haapaa ja pihlajaa. Tänä syksynä tartuimme härkää sarvista ja päätimme että nyt on aika tehdä tuolla ryteikölle jotain, joka osaltaan pilaa kauniin tonttimme. Koska puusto on vanhaa ja erikokoista pyysin paikalle marttaharrastuksestakin tutun puutarhasuunnittelijan ja hän tuli merkitsemään kaadettavat puut. Samalla hän suunnitteli kaadettavien puitten tilalle nurmialueen istutuksineen. Kyllä on hienoa seurata kuinka joku osaa hommansa. Tykkäsin todella paljon hänen esittämistään ideoista ja hän otti hyvin huomioon meidän toiveemme. Samalla saimme päivitysideoita muuallekkin tähän meidän pihaan.



Viitisenkymmentä puuta sai kaatotuomion. Mies kaatoi puut ja yhdessä sitten kannettiin risut ja oksat kasoihin odottamaan kuljetusta. Koivut pilkotaan sauna- ja takkapuiksi ja muut puut oksineen haketetaan lämmitykseen.


Puolet puista vielä kaatamatta tässä vaiheessa. Talomme pihoineen ryteikön vasemmalla puolella ja oikealla pilkistää nurmikko ja kylätie.

Tontin valomäärä lisääntyi huimasti puiden kaatuessa ja toivonpa että syksyinen lehtimääräkin puolittuisi. Sen saanen selville vasta ensi vuonna eli pitänee sittenkin ostaa se uusi harava vanhan harvapiikkisen tilalle.

Viime lauantaina oli vuorossa kantojen poisto tulevalta nurmialueelta ja olihan listalla muutaman kivenkin siirto. Talomme  sijaitseen pienen mäen päällä ja joka paikassa tuntuu olevan kivi jos toinenkin jos lapion maahan laittaa. Tuttu kylänmies kaivikoneineen oli siis enemmän kuin paikallaan. Ei olisi todellakaan tullut mitään jos lapiohommiin olisimme joutuneet, sen verran tuota juurakkoa maasta irtosi. Samana päivänä merkkasimme valmiiksi uudet istutusalueet ja tilasimme multaa nurmialueille. Mullan pitäisi tulla tämän viikon aikana ja kaivinkone tulee ne sitten levittelemään paikoilleen. Multa saa rauhassa painua talven aikana ja keväällä sitten on vuorossa nurmikon kylvö. Luultavasti kevääseen jää myös istutusalueiden mullan hankkiminen.

Kaivinkoneella samalla tasoiteltiin maastoa niin että nurmikon leikkuu tulee sujumaan paremmin ajettavalla koneella.

Puusavotan välissä ehdin piipahtaa myös käsityömessuilla, jotka oli viikko sitten viikonloppuna Seinäjoella. Mutta kuten siskoni blogissaan jo ehti kirjoittaa en myöskään minä ollut täysin tyytyväinen messujen antiin. Haen messuilta yleensä uusia ideoita, käsityötarvikkeita ja uutta mielenkiintoista käden taitojen tekniikkaa ja tänä vuonna vaan ei jostain syystä mikään napannut. Myöhemmin viikolla tajusin kuitenkin että vaikka en mitään varsinaista käsityötarviketta tai tekemispakettia ostanutkaan jäi messuilta muutama idea muhimaan, katsotaan jalostuvatko kenties valmiiksi asti. Tänä vuonna kannatinkin käsityöntekijöitä ostamalla muutaman valmiin tuotteen.


Pientä traktorimiestä ilahdutin kahdella paidalla ja ulko-oveen löysin kauniin risusydämen keraamisella sydänkoristeella. Pieni mies oli kovin onnessaan uusista paidoistaan ja silitteli appoja= traktoreita hyvin onnellisena. Niin ja tulihan sitä ostettua edullinen teippirulla kortteilua varten.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ympyrä sulkeutuu

Mistähän sitä aloittaisi vai aloitanko ollenkaan.... Huomasin että tässä kuussa tulee tasan vuosi bloggailun aloittamisesta ja mikäs onkaan parempi syy kuin julistaa tauko päättyneeksi.

Ihana touhukas kesä takana ja nyt ollaan sitten eletty niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Mietin äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollessani että miten ihmeessä olen ehtinyt tehdä kotitöitä töissä ollessani, kun ne tuntui työllistävän koko päivän.... Sekin on nyt selvinnyt.... Onneksi pyykkiä voi pestä yölläkin ja joskus sitä voi sortua ja syöttää lapsille ihan eineksiä, Atrian pinaattilätyt on vaan niin hyviä.
Hyviä vinkkejä arjenpyöritykseen otetaan vastaan!!!

Syksyssä on parasta kun saa aloittaa uusia harrastuksia. 2/3 lapsesta harrastaa, joten kyyditysapua tarvitaan. Olen kuitenkin pitänyt kiinni siitä, että myös vanhemmilla tulee olla oikeus harrastaa eikä vain toimia "taksina" Minulla harrastukset ovat pääasiassa aina liittyneet käden taitoihin, kuten tänäkin vuonna, ja mies panostaa liikuntaan. Mihin sitten olen tänä syksynä ryhtynyt siitä kuulette myöhemmin.

Kasvihuoneessa satokausi on päättymässä ja viimeiset tomaatit odottaa noukkimista. Kurkkua tuli niin runsaasti, että jaoin niitä myös työkavereille. Tomaattien kypsyminen oli yllättävän hidasta ja kun kypsyminen lähti liikkeelle niin satoa riitti. Olenkin nyt viipaloinut tomaatteja tarjottimelle ja laittanut pakastimeen. Kun viipaleet on pakastuneet niin olen säilönyt ne pakastusrasioihin. Talvella niitä voi sitten lisäillä pizzaan ja piirakkaan.

Note to self kasvata kesäkurpitsaa jatkossa vain ulkona. Kasvoi kasvihuoneessa ihan mahdottoman suureksi, mutta sato jäi onnettomaksi ja kurpitsat pilaantuivat kun olivat kasvaneet n. 10-15 cm pitkiksi. Taisi olla liian kuumat ja kosteat oltavat. Pari upeaa yksilöä sain ja tein herkullista kurpitsakakkua ja loput raastin pakastimeen.
Pakastimeen tuli säilöttyä myös runsaasti tilliä.



Ensi keväänä ehdottomasti enemmän pinaattia kasvamaan niin saisin sitä pakkaseen asti säilöttyä. Niin oli hyvää tämä itse tehty keitto, nam!


Syksyllähän pääasiassa siivoillaan puutarhaa talvikuntoon, me aloitimme viikko sitten aikamoisen urakan puutarhassa, mutta kertoilen siitäkin myöhemmin lisää kuvien kera.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kasvihuoneen kuulumisia

Kylmä kesäkuu muisto vaan ja nyt helle hellii ihanasti. Suurin into puutarhan laittoon on jo alkanut hiipua,  ja  nyt nautitaan olosta ja pikku hiljaa saatavasta oman maan sadosta.

Kasvihuoneeseen kuuluu hyvää. Pieniä tomaatin ja kurkun alkuja havaittavissa ja kurpitsa tekee kovaa kyytiä satoa. Kurpitsa menisi ihan ulkosallakin, mutta kun tilaa tänä vuonna riitti niin laitoin kaksi tainta kasvihuoneeseen kasvamaan.



Edessä kurpitsat ja reunalla istukassipuleita jotka eivät mahtuneet enää kasvimaalle. Seuraavassa laatikossa neljä kasvihuonetomaattia. Viiniköynnökset Zilga ja Supaga perimmäisessä laatikossa. Kasvu ei mielestäni mitenkään vauhdikasta ja Supaga varsinkin kovin kitukasvuinen. Satoa saa ilmeisesti odottaa seuraavana kasvukautena, toivottavasti pysyvät hengissä talven yli.


Toisella puolella perällä kolme kasvihuonekurkkua. Seuraavassa laatikossa lehtikaalia ja kaksi kirsikkatomaattia. Etumaisessa laatikossa tilliä, basilikaa, persiljaa ja tinjamia.


Olemme perustamassa uutta mansikkamaata ja vanhasta maasta istutettiin pari tainta amppeliruukkuihin kasvihuoneeseen ja hienosti on raakileita alkanut ilmaantua.


Ja "ahkeralle" puutarhurille oma lepopaikka pitää tietenkin myös olla. Sisustus muuten vielä vähän kesken, mutta ehtiihän tuota vähitellen laittaa. Hankintalistalla mm. vesisaavi, istutuspöytä/hyllykkö ja puutarhurille pieni sievä pöytä vaikka kahvikupille :) Ens kesänä monessa asiassa jo viisaampi ja suunnitelmissa myös omien taimien esikasvatusta.



Jos haaveissa oma kasvihuone niin suosittelen tutustumaan Sonja Lumpeen kirjaan Kotipihan kasvihuone. Kirja oli monipuolinen ja selkeä. Paljon kuvia ja vinkit nimenomaan kotipihan puutarhurille eli ei liikaa ammattimaista sanastoa tai ylimenevää tietotekstiä.




lauantai 24. toukokuuta 2014

Ihan pihalla..... koko ajan

Niin kuin otsikko sen kertoo siellähän meidän perhe on aikaansa viettänyt kaikki vapaa-ajat. Iltasella on ollut pakko pakottaa itsensä ja lapset sisälle ettei ihan yötöiksi menisi ja jaksetaan herätä kouluun ja töihin. Me vanhemmat ollaan tehty puutarhatöitä enemmän ja vähemmän. Vähemmän silloin kun ollaan juostu vilkkaan pienen miehen perässä. Isommat lapset ovat leikkineet, hyppineet trampoliinilla ym. ja onneksi välillä viihdyttäneet pienintä.

Mieheni urakoi huhtikuussa ja toukokuun alussa minulle kasvihuoneen. Aikataulu meni tosi tiukille, mutta tulipahan valmista ennen hänen olkapääleikkaustaan. Minulle jäi ympäristön siistiminen ja syksylle jäi vähän maalaushommia.

Tässäpä kuvakavalkadi kasvihuoneprojektista:

En aivan ehtinyt kameroineni paikalle, kun mies ensin kuori lapiolla ja traktorilla ylimääräisen maa-aineksen pois ennen pohjan valamista. Kuiva mäki joka ei turhia roudi mahdollisti sen, että pohja voitiin valaa suoraan olemassa olevan maa-aineksen päälle. Muutama betoniverkko laitettiin vahvistukseksi. Tiilet on ylijäämätiiliä miehen työnantajalta.... hieno sammal kasvoi jo päällä.


Taka-alalla näkyvissä kuormalavankaulukset joissa jo viime vuonna kasvatin hyvällä menestyksellä vihannekset. Kokeilin myös kasvattaa tomaatteja ja chilejä kasvikaapeissa, (matalampi chileille ja korkeampi, joka kuvassa kumosssa tomaateille) jotka veljeni on tehnyt pari vuotta sitten itselleen, mutta turhan pieniksi jäivät joten siitä se ajatus sitten lähti......

Yhtenä päivänä kun kotiuduin töistä minua odotti jo tämä. Paikallisella ikkunatehtaalla oli tullut joskus mittavirhe tilausta tehdessä ja olivat lahjoittaneet halukkaille ikkunalaseja. Miehen työkaveri oli niitä ottanut onneksi aimo satsin ja lahjoitti meille osan, kun kuuli tästä meidän projektista. Mikä parasta pokat on alumiinia eli ei tarvitse murehtia maalien rapistumista.









Katto tehtiin valokatteesta jo ihan senkin takia, että lähellä on paljon puita eli minimoitiin mahdolliset vaarat jos vaikka sattuu oksia tippumaan. Tässä ollaan jo siinä vaiheessa, että mullat odottaa sisälle pääsyä. Aluksi oli tarkoitus muurata tiilistä istutusaltaat, mutta leikkausaika lähestyi, joten päätettiin kokeilla kuormalavankauluksia kasvihuoneen sisällä.Ystäväni perheyrityksestä saatiin ostaa niitä samalla hinnalla mitä he joutuvat niistä maksaa panttia eli 5€ kpl. Kaupoissahan on näitä samoja myytävänä ja hintaa on lähemmäs 20€ kpl.




Nämä ilta-auringossa otetut kuvat vastaavat nykytilannetta eli ympäristö on siistitty, lavat paikoillaan kasvihuoneessa ja mullat niissä. Kasvihuoneessa kasvaa tällä hetkellä kaksi viiniköynnöstä joita varten jouduttiin sitten lattiaan heti tehdä kunnon reijät, että juurilla on tilaa levittäytyä kunnolla syvyyksiin. Tulipahan tämäkin mieleen vasta valun jälkeen, kun tutustuin tarkemmin viiniköynnösten sielunelämään. Tänä vuonna käytän ostotaimia, mutta ens vuonna voisi osan kokeilla itse esikasvattaa. Tarkoitus on kasvihuoneeseen laittaa kasvamaan ainakin tomaattia, kurkkua, kukkakaalta, yrttejä ja kenties jotakin muutakin mihin törmään. Vielä ei ole täällä päin taimia myytävänä, mutta minulle lupailtiin että kenties ensi viikolla alkaisi taimistolla niiden myynti.



Olenkin sitten odotellessa istuttanut perunat, herneet ja muutkin vihannekset. Kasvihuoneen eteen tein vielä pienen penkin, johon istutin  ystäviltäni saamat lipstikan ja raparperin taimet.


Kasvihuoneen lisäksi olen tehnyt pihaan uuden havuryhmän ja muutenkin siistinyt kukkapenkkejä. Yksi perennapenkki pitäisi nostaa kokonaan ylös, mutta sitä olen siirtänyt muka kiireellisempien puutarhatöiden takia. Ehkäpä huomenna sitten.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Äitienpäivän fiilistelyä 2014

Touhukas päivä takana, äitienpäivän juhlintaa lasten kanssa, mummuloissa käyntiä ja  luokkani kanssa  kävin paikallisessa palvelutalossa esiintymässä äitienpäiväjuhlassa. Päivän kruunasi upea keväinen sää illalla. Istutettiin pihlajan taimi ja ruokittiin koko perheen voimin kanoja uudella vihreällä ruoholla. Hauska seurata miten meidän pieni mieskin kerää ruohoa ja verkon välistä työntää niitä kanoille.

Aamuvarhain jo sängyn viereen kannettiin itsetehdyt kortit ja esikon tekemä ihana kirjontatyö. Sain luvan jatkaa vielä unia, kunnes kuului kutsu tulla aamiaiselle. Valkoisen ruusun lahjoitti perheen iso mies ja sainpahan myös tuon kätevän puutarhakuokan vai mikähän se nimeltään mahtaa olla.... Sain oikeastaan jo aikaisemmin vähän isomman lahjan josta teen pian oman jutun.



Esikon (8v) tekemä lintu

Neitokaisen (6v) kortti vasemmalla  ja esikon oikealla.

Mummuja muistettiin lahjojen lisäksi näillä tekemilläni korteilla ja vastalahjaksi saatiin herkkuja mahan täydeltä.


Jokainen äitienpäivä äitinä on ollut omalla tavallaan tärkeä, mutta varmasti ikimuistoisin tulee omalla kohdallani olemaan äitienpäivä kuusi vuotta sitten kun neitokainen syntyi. Tänään onkin hänen syntymänsä ollut monta kertaa mielessä ja olen hänelle kertoillut tuosta päivästä. Neitokaisen juhlat vietettiin jo viikko sitten, mutta tänään vielä laulettiin perinteinen paljon onnea vaan.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Arkikuva 5/5

Tänään tulikin vietettyä päivä Tampereella. Ei todellakaan ihan tavallista arkea, mutta niin piristävää. Hyvää ruokaa ja upea Les Miserables Tampereen teatterissa hyvässä seurassa ja mitä mahtavimmassa säässä. Esitys oli kyllä aika huikea, niin upeita lauluesityksiä, tykkäsin.

(kuva lainattu Tampereen teatterin sivuilta.) 

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arkea 4/5

Viikonloppu edessä ja saunailta. Ja oikea saunahan lämpiää puilla ;).


Haasteen saa napata tästä mukaan ken tahtoo....

torstai 24. huhtikuuta 2014

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Arkikuva 2

Keskiviikko on työviikon pisin päivä ja kotiin tultua otan pienen oman hetken uppoutumalla postilaatikon antimiin. Paikallislehti ilmestyy kerran viikossa ja juurikin tänään. Lisäksi luen päivälehden ja ilmaisjakelulehden joka on sen verran laadukas että paikallislehti jää pian meidän talouteen tilaamatta. Kuntaliitoksen myötä meidän oman kunnan lehti yhdistettiin toisen kunnan lehteen tai paremminkin luotiin ihan uusi lehti, ei onnistunut ei. Omaa vanhaa lehteä on monasti ollut ikävä, nyyh.


Haastan arkea kuvailemaan Marjorien Pientä puuhastelua- blogista.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 1/5

Laitetaanpas arkikuvat jakoon facen lisäksi myös täällä, kiitos pikkusisko! Idea lyhyesti viisi päivää/ viisi kuvaa/ viisi haastetta.


Työviikko alkoi perinteisesti aamupalan merkeissä ja jostainhan munkin se viisaus on itseeni ammennettava :).



Työpäivän jälkeen pienen flunssaisen miehen kanssa sohvaperunoina. 




 Pienten päikkäreiden jälkeen mentiin tutkailemaan, kun iskä rakentaa kasvihuonetta... tarkkaa puuhaa seuraaminen... kieli keskellä suuta. 





Myöhemmin keräsin pääsiäiskoristeet kasaan ja pakkasin ne odottamaan ensi vuotta.

 Haastan mukaan TsiSiskot :)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ihana valo!

Valo, se on täällä taas.


Viihdyttiin koko perhe pihalla tänään puutarhatöitä tehden. Viime hetken leikkaukset omenapuille tuli tehtyä ja kulotettiin pieni pläntti tuosta pikkumetsiköstä talon vierestä. Pari omenapuun oksaa piti tuoda ihan sisälle asti ja laittaa maljakkoon lämpöiseen veteen.



Näitä rouvia en ole tainnut täällä vielä esitellä. Päästettiin kanarouvat kukkonsa kanssa nauttimaan aurinkoisesta säästä. Meillä on pieni kotitarvekanala jossa asustelee mm. kuvassa olevat neljä maatiaiskanaa ja silkkikukko. Kanalan lämpöön jäi vielä kaksi silkkikanaa sekä tammikuussa kuoriutunut risteytystipu. Pitävät meidän perheen hyvin kanamunissa ja ovat muutenkin hauskoja seurattavia.


Viikko sitten hain töihin pajunoksia ja muutaman oksan jätin kotiinkin. Useana pääsiäisenä olen lasten virpomisvitsat koristellut kierittämällä villalankaa oksien ympärille. Mukavaa vaihtelua värikkäisiin höyheniin joista en niin kauheasti piittaa.